Patentin puolustajan työkalupakki, extended edition: vältä kilpailunrajoitukset

Immateriaalioikeudet, kuten patentit, tavaramerkit ja tekijänoikeudet, ovat monille yrityksille eräitä kriittisimmistä omaisuuseristä ja samalla kilpailuetuja. Siksi yritysten on tunnistettava mahdollisuutensa suojata liiketoiminnassaan syntyviä innovaatioita ja brändejä. Suojaamisen lisäksi yhtä tärkeää on aktiivisesti puolustaa immateriaalioikeuksia loukkaustilanteissa. Kun yrityksesi oikeuksia loukataan, siihen pitää puuttua nopeasti ja tehokkaasti. Näin loukkaaja ei pääse vapaamatkustamaan innovaatioillasi ja vältät myös riskin siitä, että oikeussuoja menetettäisiin toimettomuuden johdosta.

Immateriaalioikeudet ovat kielto-oikeuksia

Laki takaa oikeuden vaatia, että immateriaalioikeuksia loukkaavaa toimintaa ei jatketa tai toisteta. Mikäli väitetty loukkaaja on eri mieltä loukkauskysymyksestä, asian ratkaisee viime kädessä markkinaoikeus. Markkinaoikeus antaa kieltotuomion, joka voidaan panna täytäntöön viranomaistoimin. Akuuteissa loukkaustilanteissa on usein perusteltua hakea oikeudelta turvaamistoimea. Silloin tuomioistuin asettaa väliaikaisen kiellon loukkaavan toiminnan jatkamiselle, kunnes asia on lopullisesti ratkaistu.

Kieltokanteet törmäyskurssilla kilpailuoikeuden kanssa

Immateriaalioikeudet_kuvituskuva_smallIP-juristin työkalupakkiin on vuosien varrella kertynyt myös monia perinteisen IP-juridiikan ulkopuolisia ilmiöitä. Tuoreimpana esimerkkinä on EU:n tuomioistuimen tuore ratkaisu Huawei Technology Co. Ltd v ZTE Deutschland GmbH (C-170/13). Siinä tuomioistuin linjasi yksityiskohtaisesti, millä menettelyllä standardiessentiaalipatentin haltija voi nostaa kieltokanteen oikeudenloukkaajaa kohtaan. Standardiessentiaalipatentit tarkoittavat patentteja, jotka on otettu osaksi standardia ja joiden patentinhaltija on jo antanut sitoumuksen lisensoida patentin kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin (ns. FRAND-ehdot).

Tuomioistuimen mukaan standardiessentiaalin patentin haltijan on ennen kieltokanteen nostamista muun muassa varoitettava oikeudenloukkaajaa ja toimitettava tälle tarjous patenttilisenssistä. Patentin haltija voi nostaa kieltokanteen rikkomatta EU:n kilpailusääntöjä vain, jos loukkaaja ei tee asianmukaista vastatarjousta.

Kyse on puhtaasti kilpailuoikeuden soveltamisesta. Patenttilaissa ei tällaisista kielto-oikeuden rajoituksista ole minkäänlaista mainintaa. Patenttioikeudenkäynti voikin mennä pahasti metsään, ellei jo prosessiin lähdettäessä oteta huomioon myös kilpailuoikeuden vaatimuksia.

Kilpailuviranomaiset aktivoituneet immateriaalioikeusasioissa

Huawei-tapaus koskee ainoastaan standardiessentiaaleja patentteja. Tapauksen oppeja ei siis pidä venyttää koskemaan kaikkia patenttiriitoja. Uskomme kuitenkin, että myös muunlaisista immateriaalioikeusriidoista syntyy jatkossa kilpailuoikeudellista tapauskäytäntöä. Esimerkiksi Euroopan komissio on viime aikoina tutkinut erityisen tarkkaan lääketeollisuudessa käytyjen immateriaalioikeusriitojen päätteeksi tehtyjä sovintosopimuksia ja määrännyt niihin sisältyvistä kilpailunrajoituksista tuntuvia sakkoja.

Vuonna 2014 komissio päivitti teknologian siirtoa koskevia suuntaviivojaan, joissa käsitellään muun muassa IP-riitojen sovintosopimusten kilpailuoikeudellista arviointia. Komissio pitää erityisen epäilyttävänä esimerkiksi sellaista kilpailijoiden välistä IP-riidan sopimista, jossa sovintosopimuksen seurauksena loukkaaja ei tule markkinoille mutta hyötyy sovinnosta muutoin.

Tunnista pelikenttäsi kokonaisvaltaisesti

Esimerkkimme kertovat, että tänä päivänä immateriaalioikeuksien tehokas puolustaminen vaatii prosessin näkemistä aiempaa laajempana kokonaisuutena. Näin vältetään tilanteet, joissa esimerkiksi täysin perusteltu immateriaalioikeuden loukkauskanteen nostaminen tai osapuolten sopima lisenssi- tai sovintosopimus olisikin kilpailuoikeudellisesti moitittava toimenpide. Tämä oikeudenalojen fuusioituminen tuo varmasti lisää mielenkiintoisia tilanteita pohdittavaksi sekä meille asianajajille että inhouse-juristeille jatkossakin.

Sakari Salonen

Mikko Huimala

 

Verkkotunnussääntely uudistuu – onko yritykselläsi IP-strategia?

Kun bisnes pyörii yhä useammin verkossa, verkkotunnuksen merkitys yrityksen brändin osana kasvaa. Verkkotunnus on paljon enemmän kuin osoite: se on olennainen ja näkyvä osa yrityksen markkinointia.

Sähköisen viestinnän lainsäädännön massiivinen kokonaisuudistus eli tietoyhteiskuntakaari (917/2014) tulee verkkotunnusten osalta voimaan 5. syyskuuta 2016. Verkkotunnussääntelyn muutoksista on siis hyvä olla tietoinen jo nyt.

Termistö yksinkertaistuu ja kotimaavaatimus poistuu

Tietoyhteiskuntakaaren tavoitteena on ollut selkeyttää ja yksinkertaistaa sääntelyä. Tässä hengessä laista on siivottu pois monitahoinen verkkotunnusten hakijana toimivien tahojen rooliverkko. Tietoyhteiskuntakaari puhuu ainoastaan verkkotunnuksen käyttäjistä ja välittäjistä. Suomessakin hakuprosessissa siirrytään nykyisestä sekamallista kansainväliseen välittäjämalliin, ja rekisteröinnin edellytyksenä ollut kotimaavaatimus poistuu.

Kotimaavaatimuksen poistuminen tarkoittaa sitä, että myös ulkomaalaiset yksityis- ja oikeushenkilöt voivat rekisteröidä suomalaisen fi-verkkotunnuksen. Käytännössä tämä parantaa ulkomaisten yritysten mahdollisuuksia rekisteröidä verkkotunnus. Samalla saattavat kuitenkin yleistyä myös anonyymit ulkomaiset fi-rekisteröinnit, joiden yhtenä tarkoituksena voi olla ainoastaan tuottaa ansioita omistajalleen.

On vaikea ennustaa, kasvaako fi-verkkotunnusten määrä räjähdysmäisesti. Uskomme kuitenkin, että kansallisella päätteellämme varustettujen verkkotunnusten määrä pysyy pienenä, koska Suomi on pieni markkina-alue eikä meitä suomen puhujia ole paljon.

Verkkotunnus on olennainen osa yrityksen markkinointia

Kuten kaikki immateriaalioikeusasiat, myös verkkotunnus kannattaa suunnitella huolellisesti. Se on olennainen osa yrityksen brändiä. Suojaa siis verkkotunnuksesi ennemmin hyvissä ajoin kuin mieti asiaa myöhemmin.

Tietynlainen strateginen ajattelu kannattaa jo verkkotunnuksen hakemisvaiheessa. Pohdi ennen verkkotunnuksen rekisteröintiä ainakin tällaisia kysymyksiä:

  • Millainen verkkotunnus on juuri meidän yrityksellemme paras?
  • Pitäydymmekö orjallisesti esimerkiksi yrityksen toiminimessä väliviivoineen?
  • Mitä verkkotunnuksia todella tarvitsemme millekin tuotemerkille tai tuoteperheelle?
  • Millä maapäätteellä varustettuja verkkotunnuksia meillä tulisi olla erikseen?
  • Haluammeko ottaa käyttöön jonkin uuden lainsäädännön sallimista ylätason tunnuksista, kuten helsinki (www.meidanfirma.helsinki.fi)?
  • Pitäisikö meidän samalla harkita uusien tavaramerkkien rekisteröintiä?

Kuka tahansa voi rekisteröidä nimeäsi kantavan verkkotunnuksen

shutterstock_258627764Verkkotunnuksen muotoa ja sisältöä koskevat rajoitukset poistuvat osittain uusien säännösten tullessa voimaan. Tällä hetkellä esimerkiksi tietyn etu- ja sukunimen yhdistelmän saa rekisteröidä verkkotunnukseksi vain kyseisen nimen haltija. Uudistusten myötä rajoitus poistuu ja kuka tahansa voi rekisteröidä esimerkiksi juuri sinun nimesi sisältävän verkkotunnuksen. Mitä tämä merkitsee sinun bisneksellesi tai henkilöbrändillesi? Nyt kannattaa olla hereillä ja miettiä asiaa etukäteen.

Verkkotunnukset kävelevät jatkossakin käsi kädessä tavaramerkkien ja toiminimien kanssa. Tavaramerkkien ja toiminimien suoja säilyy siis uudistuksessa entisellään, eikä verkkotunnuksessa saa käyttää oikeudettomasti toisen rekisteröityä tavaramerkkiä tai toiminimeä. Pidä tämä mielessä myös suunnitellessasi omaa verkkotunnustasi.

Typosquatting ja verkkotunnusriidat

Rekisteröity tavaramerkki tai toiminimi suojaa haltijaansa hyvin myös verkkotunnusmaailmassa. Verkkotunnuksen peruutusvaatimus onnistuu yleensä sellaisessa tilanteessa, jossa verkkotunnuksen osaksi on otettu esimerkiksi rekisteröity tavaramerkki. Hankalampi tapaus on niin sanottu typosquatting: se tarkoittaa verkkotunnusten rekisteröinnin väärinkäyttöä, jossa verkkotunnuksen hakija pyrkii hyötymään tietyn brändin goodwill-arvosta rekisteröimällä verkkotunnukseksi väärin kirjoitetun mutta tunnistettavan muodon suositusta tavaramerkistä tai brändistä. Tällaisen verkkotunnuksen avulla käytetään hyväksi yleisiä kirjoitusvirheitä, joita verkon käyttäjät tekevät etsiessään brändiin liittyviä sivuja.

Typosquattingissa ei ole kyse kielletystä toisen tavaramerkin tai toiminimen ottamisesta osaksi verkkotunnusta vaan eräänlaisen johdannaisen sisällyttämisestä verkkotunnukseen. Aikaisemmin viranomaiset eivät ole voineet puuttua tällaiseen väärinkäyttöön kovin tehokkaasti. Uusi tietoyhteiskuntakaari sisältää kuitenkin ”typosquatting-pykälän”, jonka nojalla viranomaiset voivat puuttua näihin väärinkäytöksiin nopeasti ja jopa vastapuolta kuulematta.

Koska verkkotunnusten rekisteröinnissä pätee aikaprioriteettiperiaate – nopein korjaa potin – verkkotunnuksiin liittyvät riidat ovat suhteellisen yleisiä. Lisääntyvätkö riidat entisestään nyt, kun kotimaavaatimuksesta luovutaan ja verkkotunnusten muotoa ja sisältöä koskevia sääntöjä väljennetään? Emme usko, että erimielisyydet ainakaan vähenevät.

Yritysten on hyvä muistaa, että ennakkoon suunniteltu, yrityksen tarpeisiin vastaava IP-strategia auttaa välttämään turhia erimielisyyksiä ja kuluja myös verkkotunnusmaailmassa. Ota verkkotunnukset huomioon osana yrityksesi immateriaalioikeuksia viimeistään nyt.

Hilma-Karoliina Markkanen
Sakari Salonen