Soft or Hard Law? – Battling Human Rights Abuses in the Corporate World

Human rights abuses in multinational businesses draw immediate public attention and cause the reputation of the company to take a deep dive. Remember how many years it took for Nike to regain its reputation after their child labor scandal started back in the 1990s?

Regaining lost reputation requires actions in many different fields, the legal arena being one of them. So, what judicial tools are available to battle human rights abuses?

International and National Legislation

As discussed in my previous blog post, international human rights conventions oblige countries to comply with their standards and implement corresponding national legislation. However, this national legislation often only reaches the companies established in that state.

Severe human rights abuses usually occur farther from home in the subsidiaries or supply chains of multinational companies, as was the case with Nike. Given that national legislation doesn’t reach that far, the respect for human rights has traditionally relied on companies’ voluntary commitment to soft law mechanisms, such as international standards and guidelines.

However, now things seem to be changing. Europe is taking steps to introduce hard law measures to spread the corporate veil to cover operations further down multinational supply chains.

The United Kingdom on the Front Line

human rights_kuvituskuvaThe UK introduced the Modern Slavery Act last October. The act obliges companies exceeding a turnover threshold (£36 million) and doing business in the UK to prepare an annual public statement. This statement should cover the actions the company has taken to ensure that slavery and human trafficking are not taking place in its operations. The act requires that the statement is published on the company website with a link in a prominent place on the homepage. The act increases transparency of supply chains regarding possible abuses.

One notable feature of this act is the wide scope of application: all corporations doing a certain amount of business in the UK are obligated to prepare this public statement. Thus, it not only applies to companies incorporated in the UK, but also to those incorporated, for example, elsewhere in Europe, but operating in the UK.

France Tried to Take Things One Step Further

The French parliament introduced the so called Rana Plaza Bill, which aimed to hold French parent companies legally accountable for human rights abuses conducted by their foreign subsidiaries. Multinationals opposed this proposal heavily, saying it would harm their competitiveness. The chosen legislative path was deemed to be too aggressive in the current economic climate, and the proposal was overruled in the Senate. However, the French legislative procedure allows for the reopening of this issue. Thus, this case may not yet be closed.

EU-wide Obligations Upcoming Up

Despite France’s retreat, there is already something more wide-spread on the horizon. The EU Parliament has accepted a directive that obliges large public-interest companies to disclose relevant information on non-financial matters, such as respect for human rights and anticorruption issues. National legislation is to be in place by the end of 2016, and the first obligatory non-financial reports covering the financial year 2017 should see daylight in 2018.

What Should Corporate Executives Make of All This?

My first recommendation is that, if you’re involved in the management of a multinational, you should keep a close eye on this issue, as it is clearly gaining increased attention on the agendas of legislators. The media and various NGOs have worked hard to raise awareness of human rights issues for several years.

The bottom line, however, is this: companies are obliged to obey and respect human rights globally, as these matters should be implemented in respective national constitutions. Thus, it doesn’t really matter whether a specific hard law measure is in use in any given country. Companies simply cannot opt out of human rights in their operations.

Anne Vanhala

 

Case Volkswagen – Could the Pelican Have Avoided Ploughing into the Turbine?

Case Volkswagen has been in the news for the past couple of days. According to the company, it installed software that falsified emissions tests in 11 million diesel cars, meaning that its vehicles actually spewed more pollutants than allowed.

The company’s market cap dropped by almost 40%. The CEO had to resign. The provisions in the books were raised to 6.5 billion euros.

The congestion of class action suits is about to start, and in all likelihood some directors will end up behind bars. Case Volkswagen is just one example in the world of miscalculated integrity risks.

Every day, we see a steady flow of news regarding suspected fraud, corruption, human rights abuses and falsification of accounts. How can companies avoid becoming part of this kind of news flow? Is there something the management or the board could do better despite their existing compliance programs and global control frameworks? The answer is … absolutely!

Let’s look at the three fundamental factors determining whether a company’s reputation risk management is efficient or not: reputation-reality gap, changing expectations and unity.

Mind the Gap

Volkswagen has always had a good public reputation topped off with high integrity. The Volkswagen brand has almost become a synonym for reliability. Why did this perception collapse overnight?

Volkswagen has a global compliance program and organisation in place, so in this regard everything should have been under control. Contrary to the public perception, is it possible that the company didn’t in reality have the means to exercise its integrity risk management properly? Despite express obligations of integrity in their code of conduct, for some reason the implementation failed.

Tools in Place but not Maintained?

The second explanation could be that the company did not challenge and monitor its existing risk management system. Did Volkswagen regularly acid test the functioning of its whistle-blower communications channels? Did the compliance organisation have direct and independent access to the board, or was it subject to the interests of the operative management?shutterstock_11433679

Had the workability of the existing system and the independence of compliance administration been secured, the problem might never have occurred. At least it would have come to the attention of the board much earlier, allowing sufficient time to take corrective measures before it was too late.

Maybe communications channels existed, but the fear of disclosing the problem and retaliation kept mouths shut?

Walk the Talk?

The third explanation could be that the company was ultimately unable to jointly ‘walk the talk’. Was this due to a fragmented organisation, siloed decision making, fear or sub-optimisation resulting from eccentric incentivisation? Based on the latest allegations in the news, some directors were warned, but the problem was quickly polished over by ignorance. Nevertheless, the existence of flawless internal communications and internal trust can be questioned.

Reputation Risk Management 2.0

Failures in compliance always occur when a complex company structure is managed without effective risk management tools. Compliance management is not a stand-alone exercise. Instead it should be integrated into every company’s global risk management processes.

Despite existing codes of conduct, internal instructions and policies, companies should understand the essence of taking their compliance systems to the next level. Otherwise, their businesses can easily fall into ostrich management principles, i.e. putting their heads in the sand and hoping that their problems go away.

To switch back to my original bird metaphor, compliance 2.0 is absolutely crucial if you want to keep your pelicans out of the turbine.

Sami Lindström

Veroamnestin avulla lisää verotuloja valtion kassaan

Juha Sipilän hallitus on valmistellut ns. tehokkaan katumisen ohjelman eli veroamnestin käyttöönottoa Suomessa. Ohjelman myötä verovelvollisten olisi mahdollista ilmoittaa kymmenen edellisen vuoden ajalta ilmoittamatta jääneet tulot ilman sitä riskiä, että asia siirrettäisiin veropetoksena yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Rikosprosessin välttäminen ei ole ilmaista, sillä maksamatta jääneelle verolle määrättäisiin myös rangaistuksenluonteinen veronkorotus. Hallituksen esitys on annettu eduskunnalle vuoden 2016 talousarvioesityksen yhteydessä.

shutterstock_163440287Ilmoittamatta jääneet tulot perustuvat yleensä ulkomailla oleviin varoihin ja niistä saatuihin korko- ja osinkotuottoihin sekä luovutusvoittoihin, jotka syystä tai toisesta ovat jääneet ilmoittamatta Suomen veroviranomaisille. Lakiesitys toisi siis verotuksen piiriin kymmenen viime vuoden tuotot, joista määrättäisiin maksettavaksi paitsi vero myös viivästysseuraamukset.

Tulojen ja varojen salaaminen verottajalta vaikeutuu

Kansainväliset tulovirrat ovat globaalissa toimintaympäristössä yhä avoimempia. Myös viranomaisten välinen tietojenvaihto laajenee, kun tietojenvaihtosopimukseen ovat sitoutuneet EU-maiden lisäksi monet veroparatiiseiksi katsottavat valtiot ja erityisalueet. Viranomaisten välisestä tietojenvaihdosta tulee arkipäivää vuodesta 2017 alkaen, jolloin tietoja vaihdetaan vuonna 2016 saaduista tuloista.

Tehokkaan katumisen ohjelma säädetään määräaikaisena menettelynä, joka on voimassa vain vuoden 2016 ajan. Tämän jälkeen suurin osa ulkomaanvaroihin liittyvistä tuloista tulee Suomen veroviranomaisten tietoon automaattisesti muiden maiden veroviranomaisten suorasiirron perusteella.

Tulojen ja varojen salaaminen vaikeutuu siis merkittävästi. Siihen liittyy myös verovelvollisen kannalta riski joutua sen kuuluisan leivättömän pöydän ääreen veropetoksesta syytettynä.

Veroamnestin tavoitteena on tuoda kadoksissa olevan varallisuuden tuottama tulo verotuksen piiriin ja saada tuloverokertymää kattamaan Suomen valtion kuluja. Luulisi ulkomailla olevan sen verran suomalaista varallisuutta, että veroamnestimenettelyn kautta saatavat verotuotot olisivat suuremmat kuin valtiovarainministeriön arvioimat 1–10 miljoonaa euroa. Tämä jää nähtäväksi – toivottavasti hallituksen suunnitelmat toteutuvat.

Leena Romppainen

 

IFA Annual Congress: Practical Protection of Tax Payers’ Rights and BEPS in Focus

There are often a few major issues on everyone’s lips in the international community of tax lawyers. This was the case also at The International Fiscal Association’s (IFA) 69th Congress in Basel, Switzerland. One of the main subjects in the congress was how tax payers’ rights can be most efficiently protected in practice.

A general report prepared for the IFA drew conclusions from data provided by the branch reports from each jurisdiction. The idea was to identify minimal standards and best practices for the timely and effective protection of fundamental tax payers’ rights.

Twelve separate aspects were identified, which were then discussed in the panel. An interesting observation was that Finland was mentioned only three times among the best practices rated in the charts presented. It seems the protection of tax payers’ rights deserves to be in focus in the Finnish tax field, as well.

Seeking Greater Transparency in Taxation

As expected, hardly any seminars at the IFA congress were held without mentioning BEPS (base erosion and profit shifting). BEPS is a project of the OECD and the G-20 aimed at getting rid of tax planning strategies that exploit gaps and mismatches in tax rules to shift profits to locations where they are lightly taxed so that little or no overall corporate tax is paid.

Within that project, the OECD has created an action plan that sets out fifteen key areas of international tax rules. These should be addressed by 2015.

The panelists representing tax advisors and business life at the IFA/OECD seminar took a somewhat cautious viewpoint when they evaluated what aspect of BEPS would have the biggest impact. For example, Krister Andersson, Chairman of the Tax Policy Group BUSINESSEUROPE, noted that there is a risk that countries may have different views or interpretations of the steps presented by the OECD in the action plan.

The panelists felt that it is crucial that all countries implement the BEPS actions consistently. Double taxation disputes could arise if countries unilaterally attempt to address these issues without consensus-based principles. It was underlined in the seminar that the OECD must take a strong role in the finalisation and implementation procedure, as BEPS may cause some uncertainty between the countries.

Ron Durand, Partner, at Stikeman Elliott, took the view that governments have to make the system work, and national tax administrations need to be well educated. In addition, most of the panelists noted that effective dispute resolution mechanisms are an essential part of the BEPS project.

In sum, it seems to be up to countries how BEPS is implemented in their jurisdictions.

A Step in the Right Direction

Marlies De Ruiter from the OECD agreed that BEPS may not be ideal, but it is a good first step. A package related to the action plan will be delivered to the G20 Finance Ministers in October 2015, together with a plan for follow-up work and a timetable for its implementation.

During the next stage, implementation measures will be stated at the level of domestic legislation and international coordination.

Adapting to a New Environment without Forgetting Tax Payers’ Rights

shutterstock_252335062The practical protection of tax payers’ rights will continue to be a topic for some time to come. This is due to the focus of current international discussions and projects, such as BEPS, being on increasing tax payers’ liability to deliver information to the tax administrations. This will cause extra compliance and administrative costs and increase of reporting requirements.

More disputes between businesses and tax authorities are expected to arise as the rules are amended, especially where they lead to arrangements or structures previously accepted by tax authorities becoming forbidden. Tax payers may not have a well-protected position in this situation, and tax assessments result in lengthy appeal procedures.

Taking into account the increasing exchange of information between the countries, it will be worth paying attention to confidentiality and the proper use of tax payers’ commercially sensitive or tax-related information.

Sanna Linna-Aro

 

Riittävätkö komission kuritoimenpiteet hillitsemään haitallista verokilpailua?

Välitön verotus kuuluu lähtökohtaisesti jäsenvaltioiden omaan toimivaltaan. Koska kansallisen verosääntelyn ja -käytäntöjen täytyy kuitenkin olla sopusoinnussa EU:n valtiontukisääntelyn kanssa, jäsenvaltioiden veropolitiikka ei tosiasiassa olekaan niin itsenäistä kuin perinteisesti on ehkä ajateltu.

Komissio antoi jo vuonna 1998 tiedonannon valtiontukisääntöjen soveltamisesta yhteisömaiden välittömään verotukseen. Yllättävän suuri määrä EU:ssa myönnetyistä valtiontuista koskee nimenomaan verotusta: vuosina 2004–2013 tällaisten tukien osuus oli yli kolmannes.

Kielletyt valtiontuet tarkasteluun

Komission mielenkiinto on viime vuosina kohdistunut erityisesti kansallisten viranomaisten ennakkopäätöksiin. Tutkimuksen kohteena on ollut erityisesti se, ovatko monikansallisten yhtiöiden siirtohinnoittelujärjestelyt ja niihin liittyvät kansallisten veroviranomaisten ennakkopäätökset EU:n valtiontukisääntöjen mukaisia.

Kielletystä valtiontuesta voi olla kysymys, kun

  • tuki on valtion myöntämä tai rasittaa julkisia varoja
  • toimenpide on valikoiva ja kohdistuu taloudellista toimintaa harjoittavaan yritykseen tai tuotannonalaan
  • tuki vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua
  • tuki vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan

Kansallisten viranomaisten antamat verotusta koskevat ennakkopäätökset ovat lähtökohtaisesti hyväksyttäviä. Mutta ne voivat olla ongelmallisia, mikäli niillä annetaan valikoivia etuja tietyille yrityksille tai konserneille. Konsernien tulee käyttää keskinäisessä hinnoittelussaan markkinaehtoisia hintoja, eli samoja periaatteita, mitä toisistaan riippumattomat yritykset olisivat vastaavassa tilanteessa käyttäneet.

Ennakkopäätös, joka poikkeaa markkinaehtoisuuden periaatteesta, on todennäköisesti valikoiva ja täyttää valtiontuen edellytykset. Esimerkiksi paljon julkisuutta saaneet monikansallisten yhtiöiden Applen, Amazonin, Starbucksin ja Fiatin siirtohinnoittelua koskevat sopimukset eivät komission alustavan näkemyksen mukaan ole markkinaehtoisia. Komissio on aloittanut edellä mainittuja yrityksiä koskevan virallisen tutkinnan, ja päätöksiä voidaan odottaa aikaisintaan keväällä 2016.

Komission erityistutkimukset ovat sittemmin laajenneet koskemaan kaikkia jäsenmaita. Kansallisia ennakkopäätöksiä koskevia tietoja on pyydetty myös Suomelta.

Jäsenmaat puuttuvat väärinkäytöksiin yhteistyöllä ja tietojenvaihdolla

shutterstock_295936568_taxparadise

Julkinen ja poliittinen paine puuttua haitalliseen verokilpailuun on kova. Erityistutkimusten lisäksi komissio on julkistanut kunnianhimoisen toimenpidelistan, jolla yhtiöveron kiertämistä ja haitallista verokilpailua pyritään laajasti torjumaan muun muassa lisäämällä avoimuutta ja yhteistyötä.

Toimenpidepaketin olennainen osa on ehdotus ennakkopäätöksiä koskevasta automaattisen tietojenvaihdon käyttöön ottamisesta jäsenmaiden välillä. Tällä hetkellä jäsenmaat vaihtavat vain vähän tietoa verotuspäätöksistään, mutta ehdotuksen toteutuessa niillä olisi velvollisuus raportoida päätöksistään säännöllisesti kolmen kuukauden välein. Tietojenvaihto koskisi laajasti kaikenlaisia jäsenvaltioiden rajat ylittävissä järjestelyissä antamia ennakkopäätöksiä, jotka vaikuttavat myös toiseen jäsenmaahan.

Pakollisella tietojenvaihdolla pyritään varmistamaan, että jäsenmailla on tarvittavat tiedot, joiden avulla ne voivat suojella veropohjaansa sekä havaita tiettyjen yritysten verotukseen liittyviä väärinkäytöksiä ja kohdentaa niihin tehokkaasti toimenpiteitään. Haitallisen verokilpailun oletetaan vähenevän myös sen vuoksi, että jatkossa veroviranomaiset varmastikin arvioivat antamiaan ennakkopäätöksiä tarkemmin, kun niiden päätökset ovat muiden jäsenmaiden valvottavina.

Sittenkin pakollinen yhteinen yhdistetty yhtiöveropohja?

Haitallisen verokilpailun torjumiseksi komissio aikoo myös antaa uudelleen yhteistä yhdistettyä yhtiöveropohjaa (CCCTB) koskevan ehdotuksensa. Komission aikaisempaa ehdotusta koskevat neuvottelut ovat olleet pysähdyksissä, mutta nyt komissio työstää uutta ehdotusta vaiheittaista lähestymistapaa käyttäen. Tämän toivotaan olevan helpommin jäsenmaiden hyväksyttävissä.

Haitalliseen verokilpailuun aiotaan nyt puuttua tosissaan järeillä aseilla. Mielenkiinnolla jään seuraamaan, mikä todellisuudessa on jäsenmaiden poliittinen tahto toteuttaa tarvittavia uudistuksia.

Sari Laaksonen

Pykälädieetti uuden vuoden lupauksena?

Lehtien palstojen kestoaiheena ovat olleet valitusvirret turhasta sääntelystä. Kansanedustajat vannovat sääntötalkoiden nimeen, ja Suomea on kutsuttu byroslaviaksi. Helsingin Sanomien selvityksen mukaan lainsäädäntöä on tätä nykyä painettuna jo yli 40 hyllymetriä. Kukaan ei halua, että sääntelemme itsemme hengiltä – emme edes me juristit.

 Miksi juristi osallistuu pykälädieettiin?

shutterstock_229518934Haluamme kuitenkin ottaa osaa tähän keskusteluun. Uskokaa tai älkää, ei ole meidänkään intressissä lisätä sääntelyä, vaikka lyhytnäköisesti ajateltuna lisäsäännökset ja niiden tulkinta tuovat leivän tähän pöytään. Monimutkaisten ja tarpeettomien säännösten sijaan haluamme olla mukana nopeasti kehittyvässä maailmassa tulkitsemassa sitä, miten lainsäädäntö taipuu uusiin ilmiöihin yritysmaailmassa. Tällaisia ilmiöitä ovat mm. esineiden internet (Internet of Things, IoT), jakamistalous (sharing economy) ja 3D-tulostus.

Sääntelytoive nro 1: Olennaisuus

Toimivassa ja kilpailukykyisessä yhteiskunnassa tarvitaan säännöksiä –
ei kuitenkaan liikaa. Tämä tarkoittaa sitä, että vain olennaiset asiat säännellään.

Kategorisesti emme siis lähtisi vetämään henkseleitä lakien ylitse, vaan peräänkuulutamme olennaisuusarviointia, jonka
lopputuloksena osasta säännöksiä  on todennäköisesti syytä luopua.

Sääntelytoive nro 2: Arvioidaan vaikutukset etukäteen

Olennaisten sääntöjen säilyttämisen lisäksi toivoisimme uusilta säännöksiltä tarkempaa ennakollista vaikutusarviointia. Mitä säännösluonnos käytännössä tarkoittaa yritysten ja myös lakia soveltavien viranomaisten arjessa? Lainlaatijoiden tulisi ottaa tuumaustauko, jos näyttää siltä, että uusi säännös aiheuttaisi tavoiteltuun hyötyyn verrattuna kohtuutonta hallinnollista taakkaa ja kustannuksia.

Taakkaa voi aiheutua sekä sääntelyn kohteena oleville yrityksille että viranomaisille. Esimerkiksi työnantajana toimiminen tarkoittaa, että yritysten tulee palkan ja sivukulujen maksamisen ohella toimittaa tietoja niin verohallinnolle, eläkevakuutusyhtiölle kuin tapaturmavakuuttajallekin. Taakka on entistä painavampi, jos tietoja ei ole mahdollista kerätä suoraan yrityksen järjestelmistä, vaan se vaatii käsityötä. Uudet, monimutkaiset säännökset aiheuttavat päänvaivaa myös hallinnon puolella – myös hallinnon järjestelmät tulee trimmata uusien säännösten mukaisiksi ja henkilökunta kouluttaa soveltamaan säännöksiä lain tarkoittamalla tavalla. Sekään ei ole halpaa lystiä.

Sääntelytoive nro 3: Ennakollisuus

Yhteiskunnan toimivuus edellyttää myös säännösten ennakoitavuutta. Erityisesti verolainsäädännössä olemme viime vuosina todistaneet poukkoilevaa sääntelyä, joka vaikeuttaa yritysten toimintaa ja vähentää ulkomaalaisten halua investoida Suomeen.  Esimerkiksi edustuskulujen vähennyskelpoisuuden kanssa on soudettu ja huovattu. Samoin tuotannollisten investointien poistoporkkanaa on tarjottu pariksi vuodeksi kerrallaan.

Sääntelytoive nro 4: Ymmärrettävyys

Toivelistamme jatkuu: säännösten on oltava ymmärrettäviä – kenen tahansa tulisi viimeistään toisella lukukerralla ymmärtää laki ja sen säätämistä perusteleva hallituksen esitys. Jos esimerkiksi ymmärrät sähköisen palvelukaupan uudet arvonlisäverosäännökset läpikotaisin, ilmoittaudu allekirjoittaneelle – tarjoan sinulle lounaan.

Ovatko toiveet toteutumassa?

Positiivista pöhinää on kuitenkin jo ilmassa, mistä osoituksena on OHRA-hankkeen valmistelutyöryhmän raportti, joka julkaistiin nyt tammikuussa. Työryhmä esittää muun muassa, että etukäteinen ja vaihtoehtoja tuottava vaikutusarviointi nostetaan välttämättömäksi edellytykseksi erityisesti laajempien politiikkapakettien valmistelussa. Raportti sisältää ehdotuksen valtioneuvoston asiantuntijayksiköstä, jonka tehtävänä on auttaa ministeriöitä laatimaan tietosisällöltään riittäviä vaikutusarviointeja. Selvityksen mukaan painopisteenä ovat erityisesti säännösten taloudelliset vaikutukset, mutta myös vaikutukset ihmisten ja yritysten toimintaan (hallinnollinen taakka) sekä vaikutukset kuntien tehtäviin ja velvoitteisiin.

Yllä mainitun hankkeen toteutumista odotellessa jokainen meistä voisi vilkaista peiliin ja osallistua vaikutusarviointiin paremman sääntelyn puolesta. Me Cassulla olemme mukana vaikutusarvioinnissa osallistumalla lakiehdotusten lausuntomenettelyihin eri järjestöjen kautta. Osallistuminen onnistuu myös esimerkiksi otakantaa.fi -sivuston välityksellä.

Uudelta vuodelta toivomme siis solakampaa säännöskehikkoa, joka kattaa yhteiskunnan toimivuuden kannalta olennaiset asiat, kestää aikaa ja perustuu etukäteen tehtyyn vaikutusarviointiin.

Dieetti alkakoon – hyvä tästä tulee!

 Anne Vanhala